Kuinka kelvata, osa 1

Ensimmäisen Rinkelialbumin ilmestyminen oli minulle suoraan sanottuna pikkuisen pelottavakin yllätys. Niin paljon kuin olin Sirkus Rinkelin tekemisestä Annen kanssa nauttinutkin, en oikein uskonut, että seikkailu välttämättä näkisi päivänvaloa. Olin kyllä ylpeä tarinasta, hahmoista ja koko siitä maailmasta, joka sivuille oli luotu, mutta silti epävarma, koska olin vain minä. Enhän minä ollut mikään oikea kirjailija, minähän laitan pilkkujakin ihan vääriin väleihin! Varsinkaan en ole mikään sarjakuvailija, kunhan haaveilen... Joku taiteilijatyyppi, minäkö?  Luonteeltani vähän kyllä, harrastuksiltanikin joo, mutta että eikös ne, jotka julkaisee asioita ole kuitenkin vähän parempia? Ammattilaisia.  Semmoisia kuin Anne.  Mitähän tästäkin nyt tulee...

Kun tajusin, että albumi ihan oikeasti julkaistaan, olin vähän tosi hermostunut.  Nythän kaikki pääsisivät näkemään mitä me on tehty.  Nythän kaikki huomaa, että tuo tyyppi on ihan kujalla, luuleeko se, että kuka vaan voi ottaa ja kirjoittaa?  

Mutta olihan se silti enimmäkseen mahtavaa!  Että olin mukana tekemässä jotain, joka sai ISBN-numeron.  Että pian sitä voisi lukea ja katsella kaikki, jotka niin haluaisivat tehdä... Vau!  Eikun sittenkin kääk!

Pari ihmistä kysyi minulta ihmetellen, että kuinka kummassa julkaisusopimus oli saatu? Että miten semmoinen oikein saadaan? Onko sulla jotain suhteita? Vai onko se joku pienkustantamo? Omakustannehan se varmaan vaan oli?  Huomasin, että monella oli sama ajatus kuin itselläni.  Että kirjojen tekeminen ja julkaisu on jollain lailla rajattu salaperäiselle ammattikunnalle, jonka jäseneksi ei noin vain voi alkaa. Että siihen kenties kutsutaan, tai sitten synnytään.  Ei voi kelvata ilman jotain salaista reseptiä.

(Vastauksena tiedusteluihin sanoin, että no me kysyttiin, että kiinnostaisko ja niitä kiinnosti sitten.  Että sillä lailla se kävi).

Kustannussopimuksen saaminen oli toden totta hieno juttu, ensimmäinen signaali minulle siitä, että ehkä sittenkin homma oli mennyt ihan hyvin. Samaa se viestii myös lukijalle, kuluttajalle, sille joka kirjoja hankkii, lainaa ja lukee. Kustantamon nimi kannessa on kuin leima hyväksymisestä: tämä kirja on ookoo.

Sirkus Rinkeli ilmestyi kesän 2015 kynnyksellä Robustoksen kustantamana. Sain tekijäkappaleeni ja Anne omansa, ja koitimme markkinoida sen mitä äkkiä kaksin naisin keksimme ja ehdimme. Kovin suuria liikkeitä ei ollut mahdollista tehdä (edes fyysisesti, sillä pötköttelin puolet kesästä raskauspahoinvoinnin kourissa keittiön sohvalla), mutta saimme silti tarinalle mukavaa palautetta ja enemmän näkyvyyttä kuin olisin osannut arvatakaan.

Toki kirjamarkkinat ovat Suomessa kovin kapeat.  Ihan oikeita kirjakauppoja ei enää löydy joka kaupungista, markettien hyllyille pääsevät vain isoimmat pokkarit eikä pienempiä julkaisuja markkinoida tietystikään samalla volyymillä kuin uusia ilkkaremeksiä, sehän on selvä. Niissä kisoissa lastensarjakuva tekee kuperkeikkaa ihan omassa sarjassaan, sellaisessa, joka ei kaikkia tavoita.  

Mutta tiiättekö mitä?  Meidän kuperkeikat oli hienoja!  Ihan omanlaisiaan, iloisia ja reippaita.
 
Jatkuu...