Markkinointiasia

Mitäs se Pitkämies nyt virittelee? 

Ei kai se ole markkinointiansa?

Aloitetaan hankalimmasta aiheesta: markkinointi.  Voi miten kalsea sana. Siinä on vähän ikävä kaiku, laskelmoivakin. Tulee mieleen markkinoiden helppoheikit ja isoilla teksteillä mainostavat kojut, joissa narusta vetämällä luvataan hienoja palkintoja, mutta saakin pussillisen kertakäyttöisiä partateriä. (Ihan totta, minä sain kerran semmoisen partateräpussin, eikä kyllä naurattanut kun oletettavissa oli, ettei partakarvoja tytönleukaani ikinä ilmestyisi.  Annoin pussin isälle ja sain vaihdossa pahanmakuisia - mutta halpoja! - markkinakarkkeja).

No eihän sen nyt suinkaan näin pitäisi olla, eihän? Jos tekee jotain mainostamisen arvoista, sanotaan nyt vaikka että sarjakuvan, niin mainostaa sitten vaan!  Ensimmäisen albumin kohdalla annettiin asioiden sujua aika lailla omalla painollaan eikä suuremmin oikeastaan käsitelty koko asiaa. Markkinointiasiaa. Hyh. Eihän me nyt mitään tyrkkyjä haluttu olla. Sirkus Rinkeli sai oikein mukavan vastaanoton ja palaute oli positiivista, mikä tuntui tietenkin hienolta!  Minulle Rinkeli oli ensimmäinen tarina, jota tein muualle kuin omaan pöytälaatikkoon, joten albumin julkaisu oli iso juttu.  Silti vähän välttelin asialla "kehuskelua" ettei nyt vaan vahingossa olisi alkanut ärsyttämään ketään, Anne taitaa olla vielä varovaisempi ja vaatimattomapi kuin minä. Oikein loistava markkinointipari, eikös?

Voin kertoa, että pääni sisällä olin innoissani kuin pieni eläin, ja hihkuin innosta aina kun tajusin, että meidän tarina oli nyt ihan oikeasti kansissa ja lasten luettavissa. Välillä vikisin myös pelosta, kun tajusin saman asian.  Että kuka vaan voi lukea meidän tarinan, ja mitä jos kukaan ei tykkääkään? Julkaisua edeltävä syksy ja talvi oli innostusta jaettu ees ja taas sähköpostin välityksellä, ja siellä sentään kehtasimme jakaa onnistumisen iloa. Meillä on ISBN-koodi! Jee!

Näin toisen albumin kohdalla ollaan nyt ajateltu, että antaa mennä. Innostus on taas korkealla, eikä meitä nyt enää huvita asiaa peitellä.  Siksi syntyi myös tämä blogi. Sarjakuvan teko on muutakin kuin kirjoittamista ja piirtämistä, se on välillä kompastelua, jumittamista ja taukoja, mutta suurelta osin kaikkea värittää innostus. Olishan se kiva, jos siitä välittyisi edes joku osa sähköpostilaatikon ulkopuolellekin, ja vielä kivempaa jos se hetken hautumisen jälkeen muuttuisi kiinnostukseksi!

Aiomme olla nyt avoimesti vähän tyrkkyjä, kirjoittaa blogia, laittaa väliaikatietoja, kuvia ja kuulumisia, koska haluamme, että ihmiset, etenkin lapsi-ihmiset, kuulevat meistä.  Meillä ei ole takana kovaa markkinointikoneistoa tai suurta brändäysbudjettia.  Täällä ollaan vain me ja meidän toive siitä, että mahdollisimman moni löytäisi Sirkus Rinkelin seikkailujen pariin. 

Lastensarjakuvamarkkinoilla on melko hiljaista, mutta me koitetaan pitää vähän meteliä! Lupaamme  että meidän narujen päässä ei roiku halpoja partateriä, vaan jotain kivaa ja lukemisen arvoista - tässäpä siitä pieni sniik piik suoraan juuri avatulta 

 (tättärää!)  

Sirkus Rinkelin youtube -kanavalta: